Kirjoittanut Ulla Oppermann Blankholm
Kuulosuojaimet olivat paikallaan, kuten aina, ja Mikkel Frølund Willerslev istui rumpusettinsä takana valmiina esiintymään yleisölleen. Hän oli aina pitänyt huolta korvistaan esiintyessään konserteissa yhtyeensä kanssa, mutta uusi äänimies oli vääntänyt Mikkelin monitorin aivan liian kovalle eikä Mikkel kyennyt saamaan äänimieheen yhteyttä konsertin aikana, jotta äänen voimakkuus olisi saatu alas. Kun konsertti oli ohi, Mikkel Frølund Willerslevin korvissa soi, eikä se ole koskaan loppunut. Tästä on nyt 10 vuotta.
”Minulla oli suuria vihan tunteita sitä äänimiestä kohtaan alussa mutta loppuelämäänsä ei kannata käyttää olemalla katkera. Minua harmittaa eniten se, että minulla oli kuulosuojaimet ja olin pitänyt huolta korvistani koko muusikkoelämäni ajan ja siitä huolimatta se osui minuun. Aina voi harmitella, mutta sillä tavalla en pääse eteen päin elämässäni”, sanoo 34-vuotias Mikkel Frølund Willerslev, joka sanomisellaan näyttää mille perustukselle hänet on rakennettu.
Hän on aina ollut ratkaisukeskeinen ja positiivinen luonteeltaan.
”Minullakin on tietysti huonoja päiviä mutta minulle on tärkeää se, että asennoidun elämääni parhaalla mahdollisella tavalla – pyrin aina olemaan paras mahdollinen Mikkel ja kohtaamaan maailman hymyillen – ja löytämään ratkaisut niihin asioihin, jotka ovat vaikeita”, kertoo Mikkel Frølund Willerslev. Hän ei peittele sitä, että tinnituksen lopettama muusikkoura, muusikin opettamisen lopettaminen koulussa, jossa hän on opettaja, ja sosiaalisten tilanteiden tuomat haasteet tinnituksen myötä ovat hänelle kova paikka.
Aivan ensimmäisenä hän huomasi, ettei hän tuntenut muita, joilla oli tinnitus – kukaan ei kertonut siitä.
”Silloin tunsin todella olevani yksin siinä maailmassa, jossa olin. Ihimisistä ei näe päälle päin, että heillä on tinnitus. Joskus se on tabu eikä ihmiset kerro kärsivänsä siitä. Olen aina ollut hyvä pukemaan sanoiksi sen miltä minusta tuntuu. Ajattelin paljon sitä, että jos vain pystyn tekemään jotain, jonka ansiosta muut selviäisivät vähemmällä, niin tekisin sen”, sanoo Mikkel Frølund Willerslev.
Siitä alkoi blogi, jonka hän julkaisi kaksi vuotta sitten. Se käsittelee tinnitusta ja sen tuomia haasteita mutta myös kaikkea muuta. Mikkel korostaa, että hän ei ole vai se, jolla on tinnitus. Hän on kokonaisuus, eikä tinnitus saa täyttää koko elämää.
”Olen tehnyt rauhan tinnituksen kanssa. Tulee aina olemaan ääniä, jotka kuulen koko ajan, ja joskus olen väsynyt siihen, että minun tulee sopeuttaa elämäni tinnituksen mukaan – ja ettei minulla ole paljon ylimääräitä energiaa – se on tila, joka voi itse asiassa laukaista tinnituksen. Sen lisäksi olen herkkä äänille, jonka vuoksi äänipaine ja pienetkin äänet voivat olla uskomattoman ärsyttäviä”, hän sanoo ja kertoo, että hän meni toissa päivänä myöhään nukkumaan, koska hän oli kokouksessa, joka päättyi vasta 21:30 – ja sen hän huomaa luissaan tänään. Edellisellä viikolla hän oli stressaantunut ja kun sen yhdistää myöhäiseen nukkumaanmenoaikaan, kovenee tinnitusäänet – ja Mikkel ärsyyntyy helpommin.
Näin vältät tinnituksen alkamisen
Hän tietää miten tinnituksen alkamisen voi välttää ja hän jakaa mielellään kokemuksiaan, jotta muut voisivat elää mahdollisimman hyvää elämää tinnituksesta huolimatta.
”Minun kohdallani toimii se, että sanon hyvää yötä tinnitukselleni. Tiedän, että se on olemassa – ja jos se yht´äkkiä katoaisi, se tuntuisi oudolta – mutta työskentelen ajatuksieni kanssa ja olen keskittymättä koko ajan tinnitukseen”, hän sanoo ja lisää, että on olemassa niin monta neuvoa tinnituksenhallintaan, että hänen on vaikea keksiä seuraavaa.
Lue myös ruotsalaisesta Eva Svenssonista, joka käyttää hengitystekniikkaa tinnitusta vastaan
Hän neuvoo myös pitämään äänirauhoitettua aikaa – ja vetämään kunnolla henkeä vatsan kautta ja rentoutumaan – ja yleensä rytmittämään arjen ja pitämään silmällä, kuinka paljon rasitusta kestää.
”Minulla on koko ajan kuulokkeet mukana, jotta voin olla varma, että selviydyn paikassa kuin paikassa. Ne eivät sulje ääniä pois mutta ne voivat suojata minua ääniltä ja niiden ansiosta voin pysyä tilassa”, sanoo Mikkel Frølund Willerslev, joka käyttää myös korvatulppia öisin.
”Tunsin olevani todella yksin siinä maailmassa, jossa olin. Ihmisistä ei näe päälle päin, että heillä on tinnitus. Joskus se on myös tabu, eikä ihmiset kerro, että he kärsivät tinnituksesta”.
- Mikkel Frølund Willerslev
Se on ollut erityisen tervetullutta aivan viime aikoina, sillä hänellä on yhdessä vaimonsa kanssa kolmevuotias lapsi – ja yksi lisää tulossa.
”Tinnitukseni ei ole saanut lupaa päättää lapsen saannista. Olen tehnyt sen jo kerran ja tiedän, että voin tehdä sen vielä uudelleen. Mutta se on saanut päättää eri tavalla juhlista ja festareista, joihin osallistuin aiemmin – nyt osallistun niihin rajoitetummin”, hän sanoo.
Hän myöntää kärsineensä identiteettikriisistä, kun ei enää pystynyt olemaan se, jollaisena hän näki itsensä – ja joutui lopettamaan: musiikkona olemisen. Samaan aikaan hän oli opettaja ja opetti mielellään musiikkia, joka hänen piti myöskin lopettaa.
”Niin perustavanlaatuinen käsitys itsestään on vaikea hyväksyä, koska sinua rajoittaa jokin, jota et pysty itse hallitsemaan. Ajattelen sitä yhä”, kertoo Mikkel Frølund Willerslev, jonka on vaikea luopua musiikista. Hän ottaa silloin tällöin akustisen basson tai kitaran esille ja soittaa niitä – mutta rumpuihin hän ei enää koske.
Vaikka hän ulospäin näyttää koko ajan positiiviselta, niin hänellä on siitä huolimatta huonoja päiviä. Silloin hänellä ei ole mitään tarvetta puhua kenenkään kanssa ja hän vain hoitaa kaikenlaisia asioita itsekseen. Yleensä, kun hänellä menee huonosti, hän kääntyy sisäänpäin. Joinain päivinä tuntuu olevan mahdotonta päästä tunteesta eroon mutta onneksi edessä on aina uusi päivä.
”Silloin puhun vaimoni tai ystävieni kanssa – tai keskityn musiikkiin, joka antaa sanat ikäville asioille. Hyvä puoli tinnituksessa on se, että se hälvenee taustamelussa. Vaikka en kuuntele niin paljon musiikkia kuin ennen, niin nautin äänikirjojen ja podcastien kuuntelemisesta, kun ulkoiluta koiraamme”, sanoo Mikkel Frølund Willerslev. Bloginsa lisäksi hän pitää toisinaan luentoja Castberggård-tilalla, joka on mm. kuurojen ja kuulonalenemasta kärsivien opisto.
”Aivan kuin blogi, luennot voivat myös tarjota apua muille. Yhdellä luennolla eräs kuulija kertoi miten suuri suru se oli, kun hän ei enää pystynyt osallistumaan juhliin ja sitten puhuimme siitä. Jälkeen päin päätin, että kirjoitan aiheesta blogiini. Ehkä joku, joka ei osallistunut luennolle, saisi siitä apua”, hän sanoo ja viittaa blogikirjoitukseensa, jossa hän kuvailee millaista se on, kun saa kutsuja syntymäpäiville ja kutsuille.
Yksi suuri ero blogikirjoittamisen ja luentojen pitämisen erolla on tullut hänelle selväksi – vaikka molemmat ov tarkoitettu avuksi:
”Kun kirjoitan, menen piiloon joidenkin sanojen taakse suojatakseni itseäni ja sen vuoksi en ole koskaan täysin alasti. Mutta luennoitsijana olen lähes täysin aseeton, joten lähestyn asioita eri tavalla”, hän sanoo ja lisää, että jotkin asiat, joista hän kirjoittaa – ja puhuu, ovat hyvin henkilökohtaisia.
”Mutta kaikki se, minkä kanssa kamppailen, sen jaan mielelläni – myös silloin, kun se on hyvin henkilökohtaista”, hän alleviivaa.
Lue muita blogitekstejä